Agosto en Madrid

Elokuu on Espanjassa, kuten yleensä muuallakin Etelä-Euroopassa, Suomen heinäkuu eli lomakuukausi. Silloin on vuoden kuumimmat päivät ja ihmiset vapaalla. Varsinkin Madrid tyhjenee ihmisistä, koska täällä on hemmetin tukalaa olla. Ei mereltä tulevaa raikasta ilmaa, vaan saasteisen tunkkainen ilma pyörimässä korkeiden kivirakennusten välissä, jotka hohkavat lisää kuumuutta. Tosin Sevillassa on vanha jokavuotinen vitsi rikkoa kananmuna asfaltille, jossa se kypsyy munakkaaksi. Ja tämä ilmeisesti oikeasti tehdään ja uutisoidaan joka vuosi.

Paseo de Castellanan aukiolta näkyy Cuatro Torres ja Euroopan portit!

Suku kokoontunut puiston penkeille viettämään juhlia

Paon Madridista huomasi viimeistään nyt viime viikonlopun jälkeen. Muuttoliike alkoi jo heinäkuun viimeisillä viikoilla, kun kuun viimeinen maanantai oli pyhä Madridin lisäksi osassa Pohjois-Espanjan maakuntia, ja monet aloittivat lomansa siitä. Sitä edeltävänä perjantaina arvioitiinkin liikenteessä olleen noin kuusi miljoonaa autoa.  Naapurustossani oli näiden viikkojen ajan usein autoja takakontit auki ja perheet pakkasivat tavaroitaan ja lapsiaan kyytiin. Melkein kuin Turku juhannusperjantaina klo 15.30 (tai isäni tapauksessa torstaina klo 11), kun ihmiset ovat karanneet töistään aikaisemmin ja ehtineet kotiin pakkaamaan autoaan ja suuntaamaan Alkon kautta Kustaviin.

Nyt elokuun ollessa jo täydessä vauhdissa, huomaa liikkeiden laittaneen ovensa säppiin viimeistenkin mahdollisten asiakkaiden lähdettyä. Heti ydinkeskustan ulkopuolella useimmat liikkeet ja pubit ovat sulkeneet ovensa ja ikkunaan on punaisella tussilla käsin kirjoitettu lappu ”palaamme syyskuussa”. Auki olevien toimistojen on yleistä siirtyä normaalista 9-18 työajasta kesäaikaan 8.30-15, jolloin muutaman tunnin ruokatauko siirretään työpäivän jälkeiseksi.

Jaguarinkin liike pistänyt ovet kiinni

 Ihmettelin hieman tätä kokonaan liikkeiden sulkemista kuukaudeksi, ehkä täällä ei tunneta käsitettä kesätyöntekijä. Eilen liikennevaloja odotellessani viereisen pakun kuski huuteli mopoilijalle, että tietääkö tämä elokuun parkkimaksuista. Siinä he hetken huutelivat ikkunasta toisilleen, kunnes parkkimaksulaitteella ollut pariskunta valaisi heitä lukemalla, että elokuussa parkkimaksuja pitää maksaa vain kolmeen asti. Koko kaupungissa on siis erikoisjärjestelyjä elokuulle. Cesarin kanssa päivitellään joka aamu, kuinka kumpikaan ei ole saanut kuumuudessa nukuttua. Koen kuitenkin, että italialainen tai varsinkaan espanjalainen kämppikseni ei saisi valittaa, jos mullekin huudellaan että ”hei sä varmaan voitkin käydä suihkussa, vaikka ei tule lämmintä vettä, koska oot suomalainen!” Nopeasti kroppa kyllä tottuu, kun eilen laitoin jalkaan pitkät housut kun aamulla mittari näytti vain +26.

Onneksi mañana tulee madre <3 Cesar oli aika katkerana, kun kerroin pääseväni ilmastoituun hotelliin, josta löytyy myös uima-allas. Otan kyllä kaiken irti tästä lomastani ja seurastani. Pyysinkin perjantain vapaaksi ja maanantaina on taas pyhä, vaikkakin äippä lähtee jo aamulennolla. Pelkkää juhlaa täällä siis!

Shoppailumaisemia, joku keskuspankki varmaan ja huono kuva vahingossa löytämästäni lähipuistosta

Nyt kuuntelen kun kämppikset kriiseilee aiheesta vanhemmat. Luulin, että Cesarilla on tyttöhuolia kun niin tarmokkaasti keskustelivat ja kämppis-tyttö (en ole vieläkään ihan varma hänen nimestään, kun joka kerta kuulen sen eri tavalla mutta jotain Elisabethin suuntaan) jakeli ohjeitaan. Ongelmana kuitenkin Cesarin vanhemmat, jotka  soittivat hänelle ja valittivat, että hän ei koskaan soita vanhemmilleen... Cesar oli vähän kauhuissaan kun kerroin aiemmin, että Suomessa muutetaan yksin 18-vuotiaana, ja nimenomaa yksin omaan kämppään. Nytkin annoin ohjeeksi, että no soita vanhemmillesi useammin ja vähän naureskelin asialle. Ilmeisesti aihe on kuitenkin todella vakava, koska keskustelu jatkuu edelleen illallispöydässä. Olin myös äsken tulkkina näiden espanjaisen ja italialaisen keskustelussa. Tyttö sanoi "injusto" jota Cesar ei ymmärtänyt. Huutelin, että se tarkoittaa unfair, mutta perinteisesti tyttö ei hyväksynyt olevansa väärässä tai antanut tyhmän suomalaisen neuvoa ja toisteli ilmeisesti sanaa "cruel". Noh, onneksi voin itse olla ylpeä, kun tiedän olleeni oikeassa ja kerrankin voin tuntea osaavanikin jotain kieliä.

Juuri tulleen tiedon mukaan tyttö myös kehui äsken ääntämistäni paremmaksi kuin italiaanon, olé!! Ottakaa tämä päivämäärä ja aika ylös historiallisen tapahtuman ajankohtana. Ensimmäiset kiinnostukset suomen kieleen myös heräsivät, ja pääsin opettamaan Moi ja Moikka! Tyttö näki sanan "kääntäjä" Google translaterissani ja pyysi lausumaan sanan. Oli aika hämmästynyt ilme ja ihmetteli miten oikein tiedetään, miten sanoja äännetään kun kirjaimet lausutaan ihan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Kerroin miten ää sanotaan ja että kirjaimet kyllä lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaankin. No hänen mielestään sana olisi pitänyt siinä tapauksessa lausua kantahha. Niinpä ketä määrittelee sen, mikä on oikea tapa ääntää sanat "niin kuin ne kirjoitetaan"..

Felices vacaciones,

Anastasia

Voy a googlar

Pohdin edelleen välillä syitä, miksi halusin niin kovasti takaisin Madridiin. Järkevästi ajateltuna olisi pitänyt etsiä Suomesta joku koulutusta vastaava palkallinen työ ja viettää viikonloputkin hohtogolf-luolassa, ja näin kerätä rahaa mahdollisia jatko-opintoaikoja varten. Mutta koska niitä potentiaalisia työpaikkoja ei Aurajoesta onkimalla napannut, enkä halunnut työn perässä muuttaa muualle Suomeen vuoden ajaksi, tuntui lähtö Madridiin sopivalta. Vietän nyt ikään kuin välivuotta täällä, kun se lukion jälkeen jäi pitämättä. Pohdin myös miksi juuri Madrid kun täällä on jo tullut asuttua, niin eikö pitäisi vaihtaa välillä maisemaa. Jotain tässä kaupungissa vaan on, ja sen olen kuullut jo niin monelta täällä eri elämäntilanteessa ja eripituisia ajanjaksoja asuneelta, että sitä voi jo pitää luotettavana tutkimuksena laajan otannan kanssa. Myös nyt syksyksi jo lennot varanneista vieraistani kaikki kolme ovat aikaisemmin käyneet luonani Madridin turistikierroksella. Ellenin MAD-fanitus nyt on ihan omaa luokkaansa, mutta myös äitini tulee nyt jo kolmatta kertaa käymään ja meinasi varata jo toisenkin reissun syksylle :D En tiedä sitten paljonko oma seurani vaikuttaa suuntaan tai toiseen.

Kuvan vapaa käännös: ”Koska Madrid, oikeasti, ei ole mitenkään ihmeellinen. Siellä ei ole suurta jokea. Tai pilvenpiirtäjiä. Eikä kanaaleita tai järviä. Tai mahtavia raunioita. Eikä merta. Madridista puuttuu paljon asioita. Mutta siellä on ihmiset kaduilla. Odottamattomissa nurkkauksissa. Ja se moninaisuus. Kontrastit. Jatkuva eloisuus. Ja heidät tapansa. On sen arvoista nousta aikaisin ylös – yhden kerran – jotta voi elää yhden päivän la vida de Madrid.”

Tuntuu vain, että täällä arkikin on mielenkiintoisempaa. Kuten Ellen sanoi, "mitä kulttuuria saa irti jostain Puutarhakadusta" XD Täällä työmatkalla voi katsella kun ihmiset istuu kahviloissa, kauppiaat asettelee hedelmiään kaupan ulkopuolelle ja joku lukee penkillä kirjaa. Omalla työmatkallani voi myös window shoppailla Pradaa, Cuccia, Chanelia, Rolexia jne. Ja näitä rakennuksiahan ei voi koskaan ihastella liikaa ja tuntuu, ettei suurinta osaa tule koskaan rekisteröimään yksityiskohtineen.

Aluksi olin ahdistunut, että koko ajan pitää olla menossa jonnekin ja tehdä asioita. Sitten havahduin, että ensinnäkin mulla ei ole juurikaan varaa elää samanlaista elämää kuin vaihtoaikoina, toiseksi se vaihtoelämä hurjuuksineen on jo eletty ja ne asiat koettu, kolmanneksi elän täällä nyt tosiaan arkea 10-18 työpäivieni kanssa. Ja mitä Suomessakaan tekisin arkena, en yhtään mitään. Joskus näkee kavereita, joskus käy lenkillä. Mutta suurin osa päivistä kuluu tekemättä mitään erikoista pakollisten lisäksi. Ja se piti antaa itselleni täälläkin oikeudeksi. Mutta silti tuntuu, että päivässä tapahtuu paljon enemmän.

Pelkästään kaduilla kävely on paljon viihdyttävämpää kun siellä on ihmisiä ja töiden jälkeen voi mennä istumaan yksille täyteen pubiin. Tai kävellä Paseo de Castellanon puistokatua töistä Retiroon ja ihmetellä, kun 30-vuotias nainen opettelee ajamaan polkupyörällä. Aika haastavaa muuten, koska aikuisten pyöriin ei varmaan löydy apupyöriä, että siitä vaan kylmiltään sotkemaan.

Jes, yli vuoden rempan alla ollut Metropolis-talo on nyt näkyvillä!

Havahduin edellispäivänä, että en enää mieti ”nyt puhun espanjaa” kun aloitan keskustelun espanjaksi tai vastaan töissä puhelimeen. Toimistolla puhutaan nyt espanjaa, koska yksi meistä on espanjalainen, vaikka puhuu myös täydellistä suomea. Olen aina ollut huono tässä varsinkin suomenruotsalaisten osaamassa kahden tai kolmen kielen yhtä aikaa puhumisessa. Jos puhun jotain kieltä, en yhtäkkiä muista sanoja edes äidinkielelläni tai heitä jotain lausetta sekaan englanniksi, vaan selitän sitten sanat auki kiertoteitä. Mutta espanjaa on ihana puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää jos käytän idiootteja fraaseja, joita tulee sovellettua suomen kielestä. Osa näistä natiiveista meinaan heittäytyy välillä tyhmäksi, eikä edes yritä ymmärtää tai auttaa sanojen kanssa. Joka tapauksessa, nyt kun töissä ja kotona puhuu espanjaa eikä vapaa-ajalla muutenkaan hengaa suomi- tai vaihtaripossessa, on kielen puhuminen paljon luontevampaa heti. Voisipa näin jatkaa loppuvuoden! Huomaa kyllä, että vieraan kielen puhumisessa on huonoja ja hyviä päiviä. Varsinkin väsyneenä en saa sönkötettyä mitään järkevää ulos, mutta yksi päivä kämppiksenikin ihmetteli kuinka nopeasti puhuin espanjaa tekemättä yhtään virhettä. Ei sitä edes tajua, kuinka paljon vieraan kielen puhuminen vie energiaa. Otsikkona hieno termi, jota käytin kämppikselleni ja hän ainakin ymmärsin tarkoituksen.

Espanjaksi sarjojen ja leffojen katsomisen lisäksi, olen ottanut instituutilta lukuun Tove Janssonin kirjan espanjaksi käännettynä. Siinä on sopivan helppoa tekstiä ja lyhyet luvut, jotta jaksaa keskittyä. Tosin luulin ensin, että se on muumi-kirja, mutta kirjoitti Tove näköjään jotain muitakin tarinoita..

Kämppikset nukkuu viikonloppuisin kahteen asti, mutta olen ottanut oikeudekseni laittaa pyykinpesukoneen päälle puolenpäivän aikaa, että päivällä ehtii tehdä jotain muutakin. Perjantaina muuten juuri kun olin lähdössä töihin ovikello soi. Molemmat kämppikset oli jo lähteneet, ja ovella seisoi rivi remppamiehiä. Vuokraisäntämme siis omistaa viereisen asunnon, joka on kopio tästä meidän asunnostamme, sekä remppaa yläkertaan jotain isompia kommuuneja. Nyt nämä remppamiehet seisoivat ovellamme ja kysyivät häiriinnynkö jos he tulevat sisään ja tarvitsenko valoja. Sanoin lähteväni juuri ja keräsin nopeasti kamani kassiin ja lukitsin huoneeni oven. Tuntui vähän hassulta päästää asuntoon vieraita ihmisiä, varsinkin kun tiesin, että meistä ketään ei tule kotiin ennen iltaa. No töistä tullessanikin yhdeksän tuntia myöhemmin kaikki neljä remppaäijää seisoi omilla rapuillaan pitkin kämppää ja repi kattopaneeleita alas. Oman huoneeni ovi oli kiinni, ja kysyin haluavatko he mennä sinnekin, mutta puhuivat tulevansa huomenna uudestaan. Lähdin vielä evakkoon, koska kämpässä ei mahtunut liikkumaan ja laitoin kämppiksilleni viestiä, että tietävätkö he asiasta jotain. Tyttö olikin kotiin tullessaan nostanut aikamoisen metelin ja häätänyt äijät pihalle. Hän kertoi soittaneensa äidilleen ja kironneen koko porukan kun yksi remppaäijä vielä tuli vessasta ja karkasi luimistellen pihalle. Vuokraisäntämme vastaukset olivat aika mielenkiintoisia, kun tyttö myös hämmästeli, että hänen huoneensa lukko oli vaihdettu sähkölukoksi hänelle kertomatta ja nyt hän ei saa oveaan lukkoon. Mietittiin myös kuinka monella on  kämppämme avain, kun siivooja käy kenenkään näkemättä aina eri päivinä ja naapurin kopio-kimppakämpästä tuli eilen tyttö meille omilla avaimillaan... Ja nythän meillä ei tule lämmintä vettä ollenkaan, mikä ei sinänsä haittaa päivän keskilämpötilan ollessa +36 astetta.

No onneksi pääsen jo parin päivän päästä viettämään hotellielämää, AAAAAH <3 Ja on se ihan kiva, että äitikin tulee :) Mutta hotellin aamupala, kunnollinen sänky ja valmiiksi laitetut lakanat, uima-allas, kukaan ei siirtelemässä vessan mattoa oven eteen eikä vessapaperia tarvitse säännöstellä, ennen kuin vastuussa oleva ostaa sitä lisää.

Que tenga un buen domingo,

Anastasia

Eeeeeh no lo sé

Olet espanjalainen, kun

kävelijöiden liikennevalot ei merkitse sulle mitään.

laitat suklaan jääkaappiin, vaikka vihaat jääkovaa suklaata.

tarkistat sanoja työsähköpostiin espanjasta englanniksi.

et välitä, että polvitaipeesta valuu hikinoro kun istut terassilla.

pyydät laskun heiluttamalla kättä ilmassa demonstroiden allekirjoituksen kirjoittamista.

aamun työmatkalla joka-aamuinen koiranulkoiluttaja tervehtii.

annat poskipusuja luonnollisesti.

kävelet työpäivän jälkeen Retiroon ja istut spontaanisti puiston penkille miettimään maailmaa.

Olet suomalainen, kun

syöt joka aamu harmaata velliä niin kutsuttua puuroa.

keität veden kattilassa etkä mikrossa.

puolen tunnin kävely ei ole urheilusuoritus.

hermostut, jos muut ei hoida vastuitaan, vaikka annat selvät ohjeet.

olet kohtelias ja ystävällinen ainakin ensivaikutelman ajan.

olet ainoa, joka osaa täyttää tiskikaapin oikein ja ymmärtää tyhjentääkin sitä.

Olisit espanjalainen, jos

sinun pitäisi puhua aina, jopa moottoripyörän selässä 80 km tuntivauhdissa takanaistuvalle.

et väistä kadulla vastaantulijaa.

et ymmärrä puhujaa ollenkaan, jos hän tekee muutaman kielioppivirheen lauseessa.

sinulla on aina kiire ylittää tie, mutta kävelet muuten erittäin hitaasti.

Jaahas, alkaa taas honeymoon olla ohi kun kaikki ketuttaa. Jos saan viimeisen kerran käyttää sanoja roskasäiliö eli contenedores de basura ja roskamafiooso tämän vuoden aikana ja kertoa onnellisen päätöstarinan roskavastuukuukaudellemme. Jätin kämppis-Cesarilleni lapun, että tulen vastaa myöhään kotiin tänään, joten voitko antaa roskisavaimet viereiselle naapurille ja kertoa miten homma pitäisi toimii, koska roskisvastuu siirtyy nyt seuraavan asunnon riesaksi. Tulin kotiin puoli kymmenen maissa ja roskikset ei ollut kadulla. Pysähdyin oikeasti hetkeksi ja mietin etten halua mennä kotiin, jos Julio vaikka odottaa rapussa kävelykeppi ojossa. No menin kuitenkin, ja aloin heti tenttaamaan Cesarilta miksei roskikset ole kadulla. Hän kuulemma kävi antamassa avaimen naapurille eikä ole meidän ongelma enää. Haastattelin mihin aikaa hän vei avaimet, ja miksei he yhdessä vieneet roskiksia ulos jos asukas ei vaikka tajunnut tai tiedä missä roskasäiliöt on. Yritin ehdottaa, että pitäisikö naapurissa käydä varmistamassa, että homma meni perille. Samaan aikaan mietin miksen jättänyt tarkempaa ohjelappua jokaisesta liikkeestä, joka tämän italiaanon olisi pitänyt tehdä. Unohdin, että olen saanut neuvoa hänelle esimerkiksi sen, että vesi kiehuu kattilassa nopeammin kuin mikrossa, varsinkin jos kattilaan laittaa kannen päälle. Kämppistyttökin oli vaihteeksi kotona ja ihmetteli mitä skitsoan. Cesar selitti, että olen peloissani, koska yksi mies kerran kävi ojentamassa roskisasioista. Heittäydyin dramaattiseksi, että ei kerran vaan neljä tai viisi kertaa ja kolme eri pappaa! (Vaikka Julio onkin supermukava abueloni nykyään.) Noh annoin asian olla ja nyt kaikessa hiljaisuudessa nostan roskamafiooson viitan harteiltani roskakoriin.

Se on tullut selväksi, että suomalaiseen luonteeseen kuuluu aivan liika rehellisyys, tunnollisuus ja järkiajattelu. Nämä kaksi kolmekymppistä kämppistäni ovat meinaan jotain aivan muuta. Myös muita käytöstapoja kaivataan välillä. Kenelle suomalaiselle tulisi mieleenkään esittää, ettei ymmärrä jos joku ei-natiivi puhuu suomea hieman aksentilla tai kaikkia verbejä taivuttamatta? Täällä kyllä esitetään niin tyhmää, ja kysytään toisilta että mitä toi oikein yrittää sanoa. Hohhohoijaa. Näissä tilanteissa pitää vaan löytää se ei-suomalainen puoli itsestään, vetää oikein mairea hymy naamalle ja kehua tytön kenkiä aamulla niin kyllä iltapäivällä saa taas niin mukavaa ja iloista kohtelua!

Musta on tullut joku asuntobongari täällä Salamancassa kun on jos jonkinnäköistä asuntoa ja asujaa. Mietin millaista elämää missäkin talossa on. Ylimpänä ensimmäinen näkemäni kerrostalo, jossa oikeasti jokaisella parvekkeella oli elämisen merkkejä, en tiedä miksei täällä tunneta parvekehengailua. Alimpana modernimpi kerrostalo, jonka katolla semi-OK terassit, jossain niistä varmaan grillattiin hajusta päätellen.

Käytiin perjantaina ihanassa thairuokalassa lounaalla. Voi kun sais syödä joka päivä kolmen ruokalajin lounaan viinilasillisella.

Lauantaina käytiin kiertämässä Salamancaa ja Chuecaa ja istumassa kuuluisalla Ojalan terassilla. Listalta löytyi Strongbown siideriä  litran mukissa kympillä, jäi tällä kertaa koittamatta.

Tukka on tosiaan mennyt taas hamppukasaksi tässä lämmössä ja auringossa. Hyvänä puolena, ettei tyvikään rasvoitu heti, paitsi yöllä kun pyörii hikipäissään. Eilen yöllä nukuin kyllä maksimissaan kaksi tuntia, mutta onneksi sain todistettua, että roskapussit kerättiin kadultakin roska-auton kyytiin.

Eihän ne roskasäiliöt taaskaan siellä kadulla ole, vaan naapurit on heittänyt roskapussejaan nyt puun viereen kadulle. Mutta onneksi mun mafiooson viitta lähti eilen ton roska-auton kyydissä kaatopaikalle ja minä nukun tänä yönä paremmin.

Buenas noches,
Anastasia

Me llamo Rubia

Oho viikko taas lopuillaan, aika menee ihan selvästi vanhentuessa nopeammin. En ikinä pääse yli siitä, että luulin alakoulukäisenä kesäloman kestävän puoli vuotta. Ja pitäisi varmaan joskus taas miettiä muumijaksoa aikakäsitteenä, 20 minuuttia voisi tuntua yllättävän pitkältä kun yrittäisi muistaa Jättikurpitsa-jakson jokaisen repliikin.

Tiistaina treffasin yhtä koulukaveria vaihtoajoilta. Koulumme ESIC oli hieman porvaripainoitteinen business-koulu, eikä sieltä monenkaan hyvän tyypin numeroa puhelimeen jäänyt. Carla oli onneksi erilainen ja tutustuin häneen paremmin projektiryhmässämme. Ryhmämme koostui erittäin innokkaista opiskelijoista sekä minusta ja Carlasta. Muisteltiinkin kuinka hän laittoi tälle poloiselle Erasmukselle useampaan kertaan viestiä, että älä stressaa, kun ryhmä-Whatsappissamme keskusteltiin milloin mistäkin ryhmätyön täydelliseksi tekemisestä yömyöhään. Perinteisesti Carla halusi kehittää englantiaan, joten puhuttiin muutama tunti englanniksi ja Carlan poikaystävän liityttyä seuraan vaihdettiin espanjaan, koska hän ei ilmeisesti juurikaan englantia puhu tai edes ymmärrä. Tämä olikin erittäin hyvä kielikoulu ja toivottavasti ehditään treffailla enemmän kun Carla palaa kesälomilta Kanariansaarilta. En tiennyt että siellä käy oikeesti espanjalaisiakin! Ei tekis yhtään pahaa haistella vähän freshimpää ilmaa välillä..

Luulin että tämä yhtenä yönä joka paikkaan ilmestynyt pöly on siitepölyä, mutta kuulemma se on ilmansaasteita alas sataneena...

Torstaina juhlittiin työpäivän aikana päätteeksi työkaverin läksijäisiä skumpalla ja leivoksilla. Lähtijän lisäksi meitä oli yksi työntekijä ja minä, joka olen ollut toimistolla muutaman viikon, joten aika pienen piirin juhlat ja hassua jäädä nyt kahdestaan ensi viikoksi. Elokuussa kuitenkin porukkaa tulee jo hieman lomilta takaisin ja töissäkin varmaan taas vähän vilkastuu. Nyt lähinnä selaan kaikki Suomen ja Espanjan uutissivustot ja päivitän espanjan sanasto -exceliäni.

Tänään kävellessäni suojatien yli toisella puolella seisoi mamma kävelykepin kanssa ja viittoi jotain. Kun pääsin lähemmäs, hän pyysi minua saattamaan itsensä tien yli. Hän otti minua tiukasti käsikynkästä ja odoteltiin siinä, että valo vaihtuu takaisin vihreäksi ja rupateltiin mukavia Suomesta ja hänen kodistaan. Puolet minun kokoiseni nainen oli niin hellyyttävä, että olisin halunnut saattaa hänet kotiin asti, mutta hän vakuutti että kadun toisella puolella varjoon päästyämme hän jatkaa matkantekoaan yksin. Sydän meinasi mennä nurin kun toivottelin vielä hyvää päivänjatkoa ja hän sanoi, ettei hänen päivänsä koskaan kovin erityisiä ole. Mitä siihen sitten sanot. Pitää kerrata teitittely-fraasit, sillä täällä kunnioitetaan vanhuksia suuresti ja oma espanjan kieleni saattaa kuulostaa hieman liian suoralta välillä, varsinkin kun suomen kielessä tällainen kohteliaisuus on erittäin minimissä.

Tällainen samalla pallolla asuvien ihmisten kunnioitus ja välittäminen pitäisi olla nosteessa nyt, kun uutisista saa lukea joka kerta kamalampia otsikoita. Suomesta saamieni henkilökohtaistenkin uutisten jälkeen tässä parin päivän aikana on pyörinyt ajatuksissa, että mitä mä täällä oikeen teen. Joka päivä saa lukea niin hirveitä tapahtumia, että koskaan ei oikeasti tiedä milloin on viimeinen päivä tällä planeetalla, vaikka karulta se kuulostaa. Yksi päivä töistä kävellessäni eräs mies seisoskeli mahtavassa porttikongissa ja maassa oli lasten reppu. Juuri ohi kävellessäni mies kääntyi ja lähti juoksemaan sisälle, lasten reppu jääden maahan. Kaksi askelta otettuani päähäni tuli ajatus, että onko tuo nyt sellainen pommi, eikä se ajatus poistunut ennen kuin pääsin ensimmäisen kulman taa. Yritin järkeillä, että tämä on Madridin hienostoaluetta ja miehellä oli siistit ja kalliit vaatteet. Mutta kun ei täällä enää voi päätellä maalaisjärjellä varmaksi.

Läheiset on Suomessa ja tärkeämpiä kuin mikään muu tässä elämässä. Olen yrittänyt haastatella työkavereitani motiveistaan asua pois Suomesta monta vuotta. Suurimpana syynä tietysti oma ydinperhe täällä ja omat kiinnostukset. Kuulostaa hieman itsekkäältä, mutta kai ihmisten jossain asioissa tulee olla itsekkäitä, toisilla se ilmenee fyysisenä etäisyytenä ja toisilla ehkä henkisenä etäisyytenä. Joka tapauksessa nykymaailmassa on yksinkertaisesti äärettömän helppo asua hieman kauempanakin. On Skypeä, Whatsapp-nettichattia ja -puheluita. Koko ajan saa livenä tietoa mitä toinen tekee ja ajattelee. Silti olisi kiva päästä paikan päälle kun haluaa. Onneksi kotijoukot tietää kuinka tärkeitä ne on, tai jos ei tiedä niin olette äärettömän rakkaita kaikki <3 Pelollehan ei saa antaa valtaa eikä pommisuojaan voi muuttaa loppuelämäksi. Siksi ehkä pitää olla sen verran itsekäs, että elää juuri sellaista elämää kuin haluaa sen aikaa kun sitä saa elää.

Hieman vaan vettä, ilmaa ja maata välissä

Vähän kevyempiin aiheisiin. Jos olisin ensimmäistä kertaa Espanjassa, luulisin varmaan että "rubia" on joku moikkaus. Voisin alkaa pitää kirjaa montako kertaa päivässä tämän blondia tarkoittavan sanan saa kuulla. Ja en ole enää läheskään noin blondi kuin yllä olevassa kuvassa, vaan oma maantien harmaus on vallannut pään jo melkein hartioille asti. Kaupassa kun myyjä meinasi tulla kärryillä päin ja pahoiteltiin siinä toisiamme sieltä tuli tietysti "guapa rubia". Onko Suomessa kaupan myyjän laillista kutsua asiakkaitaan rumiksi bruneteiksi? Mielestäni nättiä blondia ei ole myöskään kiva kuulla ihan jokaiselta tuntemattomalta varsinkaan töissä olevalta ihmiseltä. No puolustettakoon, että tämä oli lähikauppani joten ehkä myyjä tunnisti minut ja oli tuttavallinen. Tänään kadulla vastaan tullut perhe puhui keskenään, että hei kysytään tietä tolta blondilta. Ja voi että kuinka paljon rubiaa saa ihan muuten vaan kadulla kuulla perästään. Ja ihan totta, kukaan ei Suomessa hyväksyisi mua enää edes vaaleahkoiden klaaniin. Kai mulla on oikeus valittaa tällaisesta rotusyrjinnästä?

Hasta luego ja adioos,

Rubistiina

Un lunes maravilloso

Tänään oli hyvä päivä! Maanantaiksi siis oikein superhyvä päivä. Käytiin lounaalla sushilla ja sen jälkeen haettiin vielä frappuccinot ja istuskeltiin puistossa. Normaaliin espanjalaiseen tapaan lounastetaan siis pari tuntia nyt kun toimistossa on hiljaisempaa ja vähän porukkaa paikalla.

Kuuden jälkeen kun laitettiin ovet säppiin, lähdin kiertämään Malasañan aluetta kysyttyäni tarkat vinkit ja ohjeet työkaveriltani, joka siellä asuu. En ole vielä löytänyt tämän suositun hippialueen sydäntä ja tarkoitusta, joten halusin vielä kerran yrittää. Mutta ei vieläkään osunut. Olin ehkä väärään aikaan liikkeellä, mutta kadut oli tosi hiljaisia enkä näitä hehkutettuja kauppoja ja baari/kahviloita nähnyt vaikka kuinka kiertelin. Menin sitten luottokadulle Fuencarralille ja löysin juuri niitä juttuja kun pitikin. Hyvä mieli siis säilyi varsinkin kun keskustassa oli liikkeellä yllättävän vähän porukkaa.

Tällä tavalla Espanjassa opetetaan Euroopan karttaa, etsi virhe

Ja päivä vain parani kun saavun kotikadulleni. ROSKASÄILIÖT KADULLA!! Jes kiitos Cesar <3 Sunnuntainahan sain taas kerran pienen puhuttelun naapuriltani näistä helvetin roskapöntöistä. Lauantaina rapussamme käy siis talonmies, joka vie roskasäiliöt aamulla sisälle ja siivoilee muutenkin. Katsoin sunnuntaiaamuna herättyäni kadulle, eikä roskis siellä enää ollut. Ajattelin että talonmies käy myös sunnuntaina, joten en pitänyt kiirettä lähtiessäni kämpästä ruskettumispuuhiin. No tämä kuuluisa roskapönttö kummitteli sitten alhaalla rappukäytävässä, kun sen pitäisi olla sisäpihalle kärrättynä lukollisen oven taakse. Voi helvetti, hain toiset avaimet kotoa ja kärräsin roskista sisäpihalle kun ensimmäisessä kerroksessa asuva ennenkin minua roska-asioissa kouluttanut Julio (osuvasti hänen nimensä tarkoittaa heinäkuuta eli roskavastuukuukauttamme) tuli käytävälle. Pappahan on siis todella mukava ja selitti taas kuinka tärkeää on, että roskikset tuodaan sisälle. Kerroin katsoneeni kyllä aamulla ikkunasta, mutta roskis ei ollut pihalla, joten ajattelin että talonmies on sen vienyt. Julio hienosti oikaisi että hän sen oli sisälle tuonut, niin eli mistä johtui etten ollut roskista sisäpihalle kärrännyt.... Hän taas viidennen kerran kertoi, kuinka hän voi kyllä hoitaa roskiksia kun on eläkkeellä eikä muutakaan tekemistä. Meinasin kysyä, että miksei hän sitten ole tässä vastuullisessa roskismafiooson tehtävässä ympäri vuoden, kun niin tarkka mies on ja selvästi aiheesta välittää. Hymyilin kuitenkin nätisti ja kiitin suuresti todeten, että nyt on meidän vastuukuukautemme ja meidän tämä pitää hoitaa. Hieman vain alkukankeutta ehh. Hänen ystävällisyyttään edelleen korostaen toivotin hyvät päivänjatkot ja hän toivotteli samoin tyttärelleen. On se jotenkin ihanaa kun käytetään vähän hellempää ja läheisempää kieltä kuin tässä sulosointuisessa soomessamme.

Papat istuskelemassa yli puolen yön alakerran terdellä arki-iltana, me encanta! 

Roskiksista taas eteenpäin eli sisälle tullessani kämppä oli siivottu. Erittäin hyvä lopetus tähän päivään. Cesarin tullessa kotiin kysyin onko hän tosissaan siivonnut (normaalin lisäksi järjestellyt tavaroita keittiössä ja heittänyt turhia juttuja pois) hän tietysti nauroi kysymykselleni. No eikai italiaanot siivoa, niimpä tyhmä minä. Siivooja oli käynyt etuajassa ja ilmeisesti siivonnut vähän normaalia enemmän. Cesar kertoi, että ennen kämpässä asui pari sikaa, joiden jälkeen 55 neliötämme oli aina kamalassa kunnossa, joten ehkä siivooja tykkää nyt kun asunto on jo valmiiksi siistimpi. Jääkaapin lisäksi olen siivonnut keittiön hyllyt ja siirtänyt vessan lavuaarin reunalta tavarat kaappiin, minkä luulisin vähentävän siivojaan ketutusta.

Näinkin mielenkiinoista elämää täällä eletään, että yksi postaus saatiin roskiksista ja siivoamisesta. PokemonGo:ta en ole ladannut, mutta keskiviikkona on Poke-miitti, jota pitää mennä varmaan pällistelemään.

Que tenga una buena semana,

Annastiina

Versión Original Subtitulada (VOS)

Terveisiä calle Francisco Silvelan kommuunista! Uutta vessapaperipakettia ei ole ostettua ja yksi kahvimuki edelleen ehjänä tiskialtaassa. Tämän lisäksi sellaista pientä "siirrän tämän aina toiseen paikkaan/eri päin" kämppistouhua havaittu. Esimerkiksi vessaan ostamani matto heitettiin ties miten rullalle aluksi, jonka jälkeen vessaan ilmestyi myös toinen matto. Jokaiselle varmaan oma jalkamatto. No nyt oma vessamattoni on vakinaistanut paikkansa! Myöskään tiskialtaan tulppa/tähteiden kerääjä ei koskaan voi olla paikallaan, vaan se pitää joko siirtää sivuun tai asetella niin, että kaikki tähteet menevät siitä läpi. Ei muuten väliä, mutta täällä on tunnetusti huonot putkistot, ja niiden tukkeutumisen voisi välttää pitämällä tulpan paikallaan ja heittämällä altaaseen kerääntyneet roskat pois eikä kaivella niitä puoliksi putken sisältä... Pitää yrittää viettää vähemmän aikaa täällä kotosalla ja totutella taas uusiin tapoihin. Miten monella eri tapaa ihmiset voi elää elämää?

Hahaha kiva kämppiselämän avautuminen jääny tänne luonnoksiin! :D Sitä on näköjään pitänyt tulla purkamaan sydämeltä, mutta muuta ei ole ehtinyt kirjottaa. Oli tosiaan aikamoinen ärsytys tossa alkuviikosta, kun huomas taas honeymoonin jälkeen miten eri tavalla ihmiset tätä elämää elää. Italiaano on siis kotona 24/7, käy espanjan kurssilla aamupäivällä, mutta ei oikeasti tee mitään muuta. Eilen oikein tuli ilmoittamaan mulle, että menee kävelylle ja tuli kuitenkin jo puolen tunnin päästä takaisin. Mä taas viiletä täällä edes takas ja kun tulen kotiin, se on yleensä sitä aikaa kun haluan olla yksin edes hetken. En tiedä onko italiaano ottanut nokkiinsa, kun pistän huoneeni oven kiinni, mutta hän on asunut täällä jo monta kuukautta eikä muka keksi itselleen tekemistä? Ja kun yritin ehdottaa, että mennään yksille joku ilta niin ei innostunut, eli minä pesen käteni tästä.

Asun ihan härkätaisteluareenan vieressä niin kai sielläkin pitää nyt vihdoin käydä

Roskisasiasta vielä.. Unohdin halusin koittaa tekeekö italiaano asialle mitään alkuviikosta koko roskishomman, kun lauantaina ja sunnuntaina talonmies ilmeisesti ottaa homman hoitaakseen. Maanantaina lähdin kiireellä ja alaovella tuli vastaan vuokraisäntämme, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan enkä rekisteröinyt kirjavia pönttöjä muistuttamassa kärräämään heidät sisälle. Menin töistä suoraan jonnekin ja tulin kotiin sopivasti kun roskikset piti taas viedä ulos. Sanoin niitä viedessäni italiaanolle, että voisiko hän esimerkiksi seuraavana aamuna viedä roskikset sisälle kun lähtee aamulle ennen mua (eikä iltaisinkaan koskaan tee mitään) ja hän lupasi ne viedä. No seuraavaan aamuna lähdin ja pöntöt oli vielä kadulla. Jätin ne siihen koska ketutti, enkä lähtenyt hakemaan "roskis"avaimia sisältä koska parhaassa tapauksessa ne on italiaanon taskussa kuten muutaman kerran käynyt. No illalla tulin taas kotiin vähän ennen kahdeksaa ja ovella päivitteli kolme pappaa maailman menoa. Ja loivat tooooodella pitkiä katseita. Kyllähän nämä papat tietää kuka roskisvastaavana on tämän kuukauden ajan varsinkin kun se on pitkä ja vaalea kummajainen. Hain sisältä avaimen ja vein toisen roskapöntön ulos, koska toinen oli jäänyt eiliseltä kun italiaano ei sitä ollut päiväksi vienyt sisälle. Tottakai nämä kolme pappaa hyökkäsivät kimppuuni ja alkoivat päivittelemään, miten huonosti roskiksia on tässä kuussa hoidettu. Sanoin etten ole pariin päivään ollut kotona ja käskin kämppiksiäni hoitaa asian mutta he eivät ole sitä tehneet (eehhhh). Ihan mukavahan se yksi pappa oli, mutta oli huono päivä muutenkin, niin en jaksanut kommentoida sen puoli tuntia kestänyttä roskapönttöpäivittelyä sen kummemmin, kuin sanomalla että unohtui, olen pahoillani. Onneksi italiaano tuli ulos hetken päästä ja hän sai myös kuulla osan tästä päivittelystä! Nyt hänkin ymmärsin asian tärkeyden ja sovimme, että hän vie pöntöt aamulla sisälle ja minä illalla ulos. Tulin tosin seuraavana päivänä vasta 23 jälkeen kotiin, mutta hän oli onneksi itse ymmärtänyt viedä roskikset.. En kestä kuinka paljon ihminen voi roskiksista puhua viikon aikana. No ainakin roskis-sanasto on nyt kerrattu espanjaksi

Olen saanut muitakin inspiraatioita kartuttaa sanavarastoani kuin roskismafioosona olo. Tein töissä excelin johon kirjoitan kaikki vastaantulevat sanat, joita en tiedä. Olen myös alkanut katsomaan espanjalaisia sarjoja Netflixistä espanjan tekstityksellä, niin voi aina pauseta ohjelman ja etsiä sanan jota ei tiedä. Paljon kivempaa kuin jossain hikisessä luokassa pänttääminen.

Dubbaako Pénelope Cruz itse itsensä jenkkileffoissa? Itse olen Matthewin kanssa samaa mieltä dubbaamisesta

Muuta tällä viikolla mielenkiintoista tapahtunutta. Meillä on töissä vierailemassa Lontoosta yksi suomalainen työntekijä. Hän oli sunnuntaina työkavereihini yhteydessä, että häntä sattuu kovin vatsaan ja pitäisi päästä lääkäriin. Hän kävi ensiavussa yksin ja toisen kerran työkaverini kanssa, mutta molemmat lääkärit antoivat vähän lääkkeitä ja käskivät tulla uudestaan jos pahenee. No sehän paheni ja lopulta ohjasimme hänet yksityiselle, jossa häneltä leikattiin tulehtunut umpisuoli ja oli puhe jopa kuoleman riskistä. Että sellaista, välillä pitää vaatia oikeuksiaan jos haluaa selvitä hengissä ilmeisesti. Käytiin vierailemassa sairaalassa muutaman kerran, onneksi työkaverini on yhtä sairaala/sairaspuhe/hissi/pyörtymispelkoinen kuin itse joten mentiin siellä seiniä pitkin. Tietysti seinät oli marmoria ja täynnä Jesús Marian ristejä koska nyt ollaan Espanjassa.

Torstaina treffasin vanhaa työkaveriani Suomesta, joka oli poikaystävänsä kanssa käymässä täällä kaverinsa luona. Käveltiin ympäriinsä ja hengailtiin Templo de Debodin puistossa. Heidän paikallinen kaverinsa tiesi kertoa suositusta kiinalaisesta ravintolasta Plaza de Españan maan alla. Sisäänkäynti oli metrotunnelin vieressä ja se vei parkkihalliin. Maan alla käytävässä oli kuitenkin kiinalainen, joka oli ihmismäärästä päätellen selvästi suosittu. Päätettiin testata paikka ja kinalaisella tehokkuudella meiltä kysyttiin viisi kertaa, että eikö kannattaisi ottaa mukaan kun pöytää joutuu odottamaan paljon kauemmin. Meitä myös järjesteltiin eri jonoihin ravintolan ulkopuolella sen mukaan olimmeko jo tilanneet vai maksaneet ja jonotammeko paikkaa sisältä vai otammeko ruuan mukaan. Mielenkiintoinen kokemus ja lopulta söimme Plaza de Españan puistossa muutaman euron nuudeliannoksiamme.

Nyt keitän vähän puuroa ja ottamaan arskaa, jee sunnuntai-mood!

Hasta luegoo,
Annastiina

La vida madrileña

Onkohan täällä jo teksti vaihtoajoilta samalla otsikolla. No kuitenkin, nyt madridilainen elämä on vähän erilaista kun käy duunissa klo 10-18 eikä satunnaisesti Pozuelossa koulussa 16-22 eli bilettämässä 23-06. Loppukesästä 2014 tänne muuttaessani alun innokkuuden ja energisyyden jälkeen iski tolkuton väsymys, muistan menneeni useampana iltana nukkumaan kahdeksalta ja heränneeni puolenpäivän aikoihin. Sama väsymys on iskenyt nyt ja nukahdin eilen kymmenen aikaan, mutta heräsin parin tunnin päästä pelästyttäen kämppikseni tullessani olohuoneeseen, jossa hän sanoi olleensa monta tuntia luullen ettei ketään ole kotona. Heh, suomalainen erakko se vaan täällä hiippailee..

Eipä täällä siis mitään elämää kummempaa, töiden jälkeen ehtii käymään vielä keskustassa pyörimässä (ensimmäistä kertaa ikinä harmistuin, kun kaupat meni JO kymmeneltä kiinni) tai ruokakaupassa. Viikonloppuna pyykätään, koska ei tonne sisäpihalle voi lakanoita jättää roikkumaan yöksi, tiedä mitä rottia niissä seikkailisi. Kerran näin jättimäisen heinäsirkan trapetsitaiteilemassa noilla pyykkinaruilla. Täällä on ukkostanut nyt kolme yötä peräkkäin, joka myös vähän haittaa nukkumista. Lapsuusajan ukkospäänsärky on palannut ja ikkunat piti pitää kiinni ettei kämppä tulvisi vettä, eli ei täällä pätsissä kauhean hyvin saa nukuttua.

Meillä on töissä aika pieni miehitys, alkuviikolla meitä oli kaksi työntekijää sekä johtaja paikalla. Nyt pomonkin jäätyä lomalle, meitä on kolme työntekijää toimistolla. Saadaan sulkea instituutti pariksi tunniksi lounastamisen ajaksi ja ollaankin käyty sushilla sekä burritoilla. Eilen tehtiin tomaatti-vuohenjuustokeittoa ahh nam! Ja hintana per naama alle 2 euroa jos vertaa Kokkikartanon neljään euroon. Käytiin myös erittäin virallisella lounastapaamisella suurlähetystön harjoittelijoiden kanssa krepeillä. Äiti ja iskä älkää huolestuko, tein omiin menoihini samanlaisen kirjanpito-excelin, jollaista rustailen töissä. Jos ulkona lounasaikaan syöminen maksaa 8 euroa, niin kai sitä välillä voi harrastaa.

En muista mitä muuta tullut tehtyä, uudet kalenterit tulee kauppoihin vasta elokuun puolella, joten elän elämää ilman fyysistä kalenteria, joka on melko mahdottomuus, mutta yritetään kärvistellä. Jos tossa neljän jälkeen pystyisi mennä Retiroon istuskelemaan varjoon, muuten säätiedotus näyttää taas ukkosen jälkeen normaalia +35.

P.S. Halukkaat (vai pitääkö pakottaa) sopikaa mun kanssa Skype-treffejä! Ihan parasta tulla töiden jälkeen kotiin ja syödä iltapalaa livenä Suomeen. Ainakaan vielä kämppikset ei ole kommentoinu suomeksi paasaamistani. Ei jaksa kaikille näpyttää viestejä vaan huutelen ääniviestejä ympäri kämppää ja katuja, joitain outoja katseita saa tietty aina.

P.P.S. Paljon keskustelua herättänyt tekstini Espanjan roskakulttuurista saa nyt jatkoa. Nimittäin työkaverini tiesi kertoa, että Madridissa liikkuu roskamafia! Eli jonkunlainen yksityisyrittäjä, joka tietää kaupungin roskakerääjien aikataulut ja kiertää heitä ennen hakemassa pahvit talteen. Ja myy niitä eteenpäin? En tiedä kenelle, luulen että asunnottomat eivät kyllä maksa majanaan käyttämistään pahveista. Voisin kutsua itseäni rappumme tämän hetkiseksi roskamafioosoksi, koska tämän reilun viikon kestäneen nakkimme aikana ainoastaan kerran Cesar-kämppikseni on vienyt roskasäiliöt ulos (pyytäessäni käskiessäni kun hän oli lähdössä ulos ja annettuani avaimet hänen käteensä). Noh, nämä on näitä ikuisia kämppis-juttuja, joiden kanssa on parempi vain elää kuin menettää hermonsa. Nyt jännitetään ketä ostaa seuraavat vessapaperit, kun viimeisestä rullasta on alle puolet jäljellä ja koska hajotan tytön kahvimukin, joka lojuu tiskialtaassa 24/7.

Besoooos,

Anastasia